Moikka kaikille,

Assenin viikonloppu on nyt takana päin ja jäljelle ei jäänyt juuri positiivista kerrottavaa. Heti harjoituksista lähtien meno oli tahmeaa eikä hyvää otetta ajamiseen tahtonut löytyä. Perjantaina olin treeneissä sijoituksilla 17 ja 13, ja vaikka saatiinkin päivän aikana eroa kärkeen pudotettua mukavasti, jäi sitä edelleen sekunnin verran lähdettäessä aika-ajopäivään.

Lauantaina edessä oli Superpole 1, josta on edelleen mahdollista nousta kahden nopeimman joukosta Superpole 2:seen. Superpole 2 oli lauantain ykköstavoite, mutta harmittavasti siitä jäätiin yhden sijan ja 0,3-sekunnin päähän. Tuo tarkoitti siis ruutua 13 sunnuntain kisaan.

Kisassa ajotuntuma oli jokseenkin kadoksissa enkä saanut kunnon rytmiä päälle. Sijoitus valahti viidentoista huonommalle puolelle ja maaliin tultiin paikalta 16. 

Tällä hetkellä suurimmat ongelmat ajamisen kanssa ovat henkisellä puolella. Ajotuntuma ei tahdo löytyä ja se haittaa pyörän säätämistä. Urheilijalla paineet tulevat helposti kaikkein voimakkain sisältäpäin ja meikäläisellä on jonkin verran siinä edelleen työstettävää. Pitäisi hillitä turhaa asioiden miettimistä. Paineiden ottaminen heijastelee suoraan vauhtiin ja sekoittaa johdonmukaista työskentelyä sekä ajamisen kehittämiseksi että pyörän säätöjen löytämiseksi. 

Tiedämme tarkkaan missä ongelma ovat ja nyt niihin täytyy löytää ratkaisut. Kun ratkaisut löytyvät niin saadaan taas koko potentiaali irti paketista. Missään nimessä uskoa ei ole menetetty vaan tiimin kanssa tehdään kovasti töitä, että ratkaisut löytyvät. Ja kyllähän me ne löydämme. Seuraava mahdollisuus vauhdin löytämiseen tarjoutuu jo toukokuun puolivälissä Imolassa. Palaillaan silloin asiaan!

- Niki #66