Doningtonista on nyt palailtu koti-Suomeen ja hirveän hyvää makua ei tuo viikonloppu suuhun jättänyt. Perjantain treeneissä tuntuma ajamiseen kehittyi nousujohteisesti ja saatiin ihan hyvää informaatiota pyörästä aika-ajopäivää varten. Treenipäivän jälkeen sijoitus löytyi kuitenkin hieman kymmenen huonommalta puolella, joka oli pääasiassa seurausta ajovirheistä ja rytmin hakemisesta.

Aika-ajopäivältä lähdettiin hakemaan kehitystä sekä vauhtiin että sitä kautta myös sijoituksiin. Lauantait alkavat kolmansilla treeneillä ja perienglantilaiseen tyyliin treeni ajettiin märällä radalla. Sadekelin kierrokset ovat aina tärkeitä sadetuntuman luomiseksi ajatellen koko kisakautta. Valitettavasti tuo treeni päättyi kaatumiseen etupyörän luistettua alta jarrutuksessa. Tiimi teki kuitenkin hyvää työtä ja Superpoleen mennessä kalusto oli taas kunnossa uuteen yritykseen.

Kuten jo aiemmin on mainittu niin ajaminen ei ole sillä tasolla millä sen pitäisi olla ja se nostaa myös kaatumisherkkyyttä. Myös aika-ajo päättyi kaatumiseen session alkuvaiheessa ja tämän seurauksena lähtöpaikka löytyi porukan peräpäästä paikalta 24.

Jos viikonloppu oli ollut tahmea ennen sunnuntaita niin valitettavasti viisasten kiveä ei tahtonut löytyä sunnuntainakaan. Sain hilattua itseäni tuloslistalla ylöspäin kisan alkupuolella, mutta loppua kohden sijoitus valahti takaisin 24. paikalle. Tähän vaikutti osittain pyörässä ilmenneet tekniikkaongelmat, jotka eivät toki näytelleet kaikkein ratkaisevinta roolia lopputuloksessa.

Aina asiat eivät mene niinkuin toivoisi ja ovathan nämä alkukauden vaikeudet olleet kovaa koulua. Edelleenkään usko ei horju siihen, etteikö ratkaisua löytyisi. Nyt tehdään kovasti ja entistä paremmin töitä ennen Misanoa ja haetaan ratkaisua ongelmiin. Jos tästä jotain positiivista haluaa hakea niin aivan varmasti ratkaisun löydyttyä tätä voi jälkeenpäin katsoa opettavaisena jaksona!

Kiitos taas tiimille hyvästä työstä viikonlopun aikana, kiitos myös kaikille muille hengessä mukana oleville. Täältä tullaan!

- Niki #66